Tässä on tarinani matkalla liikkeen, joogaan ja tanssin maailmassa; hyvän olon ja elämän löytymisestä ja kehossa olemisen riemusta, joka syvenee koko ajan.

Elämä on vienyt minut liikkeen juurille ja yksinkertaisesti yhteyteen elämänvoimaan ja hiljaisuuteen, joka on ennen liikettä ja josta kaikki liike kumpuaa kehoni sisällä. Tämä minun kokemuksessani on luovuuden alku, eheytymisen ydin sekä paranemisen paikka kehossa. Ohjaan sitä mitä olen oppinut ja kokenut ja mitä elämä minussa on tällä hetkellä. Tanssista etsimäni löytyi maapallon useasta eri kolkasta pienillä ja yksityisillä kursseilla ja työpajoissa. Tärkein opettajani on ollut hiljaisuus ja luonto. Tanssi on minulle yhtä kuin elämä: kaikki mikä liikkuu, tanssii, ja liike muodostaa näkyvän sekä energeettisen elämämme maan päällä.

Kuusitoista vuotiaana olin käynyt läpi monta eri tanssikoulua ja tanssitekniikkaa, mutta kaikista puuttui aina jotakin: en löytänyt tanssin henkeä tunneilta enkä useinkaan kokenut opettajien todella nauttivan työstään. Tiesin, että liikkeessä oli avain johonkin minulle hyvin tärkeään, mutta tekninen muoto ja säännöt eivät olleet silloin minua varten. Aloin silloin tarkkailla luontoa, sillä kukaan opettaja ei herättänyt minussa todellista vastakaikua.

Kuuntelin hiljaisuutta ja villiä luonnonvoimaa lapissa talvisin, tutustuin puihin, kiviin ja kaikkiin elementteihin itsekseni. Liikuin eläinten kanssa ja aloin tuntea niiden kevyen, rennon ja valppaan tavan olla läsnä koko kehossaan.

Tanssinopettaja Eeva Kaarion tapaamisesta alkoi minulle uusi vaihe: tekniikka ja tanssin henki ja luovuus löysivät toisensa. Eeva Kaario oli aina uusi ja innoissaan tanssista. Hänen kanssaan opin löytämään liikkeen sisältäni ja soveltamaan sen annettuun muotoon, tekniikkaan.

Seuraavaksi opiskelin draamaa Tampereen Yliopistossa ja siellä silloin näyttämöliikuntaa opettanut koreografi Päivi Järvinen otti minut tanssijaksi teokseensa Tullikamari Trööt. Tämän jälkeen tanssi ja liike veivät mennessään. Ensin opiskelin Kälviällä, Keski-Pohjanmaan kansanopistosta puolen vuoden tanssitaiteen linjalla, jossa erityisesti Susanna Veijalainen, Aarne Mäntylä, Soile Lahdenperä ja Reijo Kela inspiroivat minua omaan suuntaani. He tukivat minua olemaan minä, liikkumaan ja tekemään koreografioita omasta luovuudestani käsin.

Luonnossa tanssiminen antoi minulle syvää rauhaa ja iloa ja aloin laskeutua liikkeen alkuun omassa kehossani antautuessani kuuntelemaan ympärillä olevaa elämää koko olemuksellani. Ristiriita minun, maailman, tanssin ja opettajien välillä hieman hellitti kun ymmärsin, että liike lähtee aina minusta: minä olen tanssi ja joka hetki uusi.

Puolessavälissä Kälviää tapahtui hyvin ratkaiseva loukkaantuminen: selän välilevy luiskahti paikaltaan ja "jouduin" vuoteenomaksi joksikin aikaa. Lääkäri ehdotti leikkausta ja varoitti halvaantumisesta. Minä kieltäydyin ja aloin etsiä vaihtoehtoa. Kivut olivat niin kovat, etten pystynyt liikkumaan lainkaan edes sängyssä. Aloin kehossani kulkea siihen liikkeeseen joka tapahtuu sisälläni, koska kaikki fyysinen, näkyvä liike oli mahdotonta. Tunsin kuinka keho itse alkoi hoitaa itseään kun lopetin yrittämisen ja antauduin täysin.

Siitä alkoi paraneminen: kun annoin keholleni viestin, että tahdon kääntyä kyljelleni, niin sisälläni alkoi virrata ja surista, lihakset rentoutuivat, kipu lakkasi ja ruumiini kääntyi kuin itsestään. Tämä kasvatti syvän luottamuksen kehossa olevaan viisauteen ja aloin huomata kuinka minä omalla ajattelullani sekä tunteilla lisäsin jännitystä ja hidastin paranemista. Tutustuin maatessani Alexander-tekniikasta kertovaan kirjallisuuteen, sain luontaishoitoja ja pian olin taas tanssimassa.

Vuoden kuluttua palasin Amsterdamin kouluun vuodeksi. Syvennyin Body-Mind centering'iin, eli kehon ja mielen tasapainottavaan, yhdistävään liikkeeseen. Tämän lisäksi kävin yksityisillä Alexandertekniikan vastaanotoilla ja opiskelin liiketerapiaa koulun ulkopuolella Andrea Moreinin johdolla.

Seuraavaksi opiskelin Amsterdamin taidekorkeakoulussa uudentanssin linjalla v.1992. Siellä totesin, ettei koulun linja vastannut tavoitteitani, ja vuoden käytyäni jätin koulun vuodeksi: tein astangajoogaa, opiskelin shiatsuhoitajaksi ja osallistuin Continuum -liikekoulutukseen Susan Harperin oppilaana. Continuumissa pääsin liikkeen sydämeen ja alkuperään uudella tavalla. Aloin yhdistää shiatsu- ja reikikoulutuksissa oppimaani sekä tanssista löytämääni. Pidin liiketunteja yksin ja yhdessä esim. Meri Lehtisen kanssa Helsingissä.

Nämä opinnot antoivat kyvyn herkistyä näkemään, kuulemaan, tuntemaan ja tietämään ruumiin kielen viestejä hyvin yksityiskohtaisesti ja selkeästi. Oppimani antoi valmiutta ja varmuutta ohjata muita nauttimaan tanssimisesta ja elämään tässä ainutlaatuisessa sanattomassa maailmassa sekä kommunikoimaan muiden kanssa liikkeen välityksellä.

Opiskelin itsekseni luonnon kielen, energian ja yksinkertaisuuden lakeja. Opin liikeilmaisun selkeyttä, vapauttavaa ja kirkasta fyysistä läsnäoloa, jossa elämä saa avautua ja vapautua liikkeeksi kehossa. Tämä opetti myös välittömään ja luonnolliseen kommunikaatioon muiden kanssa. Ihmisessä itsessään on kaikki tieto; ulkopuolisia heijastuksia tarvitaan vain herättämään tuo tieto. Minä tarvitsin paljon luottamusta sekä pitkäjänteisyyttä ja työtä yksin, opettajieni sekä oppilaideni kanssa herättämään sisälläni olevan tietoisuuden.

Vuonna 1996 Australiassa sademetsän reunalla vuoristossa asuessani opetin tanssia ja joogaa vuoren asukkaille. Rannikolle muutettuani tutustuin aboriginaalien elämään.

Heidän elämänsä pohjautuu aikaan ennen länsimaista kulttuuria: heille tanssi ja taide on tapa elää. Koin syvää rauhaa ja tunsin, että olin tullut kotiin. Vihdoinkin tapasin ihmisiä, jotka kuuntelivat elämää kuten minä. Delfiinit opettivat ( ja yhä muistuttavat) minulle puhtaan elämänilon ja vapauden: heidän iloinen viisautensa on mukana kaikessa mitä olen ja teen.

» takaisin sivun alkuun